Henrik Järvi – Selim Palmgrenin yksinlaulut 1900–1944
Sibelius-Akatemian konserttisali, 7.3.2024 klo 18:00 – 19:30
Jenni Lättilä, sopraano
Rabbe Österholm, baritoni
Henrik Järvi, piano
Heikki Klemetti toteaa arviossaan Leivosen esityksestä vuonna 1935 näin: ”Olisi vain toivottavaa, että näitä äänellisessäkin mielessä niin laulullisia lauluja saataisiin enemmän suomenkielellä julkisuuteen, jolloin niitä myös varmasti paljon laulettaisiin.” Klemetti viittasi tietenkin siihen, että Palmgrenin laulujen ruotsinkielisyys olisi esteenä niiden suosiolle.
Klemetti osui siinä mielessä oikeaan, että nyt lähes vuosisata myöhemmin, Palmgrenin yksinlaulut ovat jääneet liki unohduksiin. Syynä ei kuitenkaan ole ruotsin kieli, vaan pikemmin se, ettei Palmgrenin musiikillista tyyliä ja elementtejä ole osattu tunnistaa eikä sijoittaa. Palmgrenin jatkuvasti käyttämä länsisuomalainen kansanmusiikki, suomenruotsalaisesta kansanmusiikista puhumattakaan, ei ole sopinut suomalaisen taidemusiikin kaanoniin. Hänen tapaansa käyttää kansanmusiikkia sellaisenaan on ehkä pidetty taidemusiikkiin sopimattomana. Palmgrenin pohjoismaisuutta ei ole tunnistettu osaksi suomalaisuutta, ja hänen tyylillistä monimuotoisuuttaan ja rapsodisuuttaan on vahvuuden sijaan pidetty osoituksena heikkoudesta. Hänen lyyrisyytensä ja romanttisuutensa on usein sivuutettu ”vanhanaikaisena”, vaikka hyvin tiedetään, ettei ihmisen luonnollisiin tunteisiin vetoava ilmaisu milloinkaan taiteessa voi vanheta.
Tarkastelen tohtoritutkinnossani Selim Palmgrenin (1878-1951) pianosävellyksiä eri näkökulmista. Laajennan ja syvennän käsitystä Palmgrenista pianosäveltäjänä analysoimalla teosten taidollisia ja tulkinnallisia elementtejä sekä tarkastelemalla Palmgrenin säveltäjäpersoonan kehittymistä. Pyrin ymmärtämään suomalaisen pianotradition kehittymistä ja mahdollisia sisältöjä.
Neljännessä tohtorikonsertissani kuullaan suuri osa Palmgrenin merkittävimmistä yksinlauluista, jotka on sävelletty vuosina 1900-1944. Konsertissa voidaan havaita sävelkielessä tapahtuneita tyylillisiä muutoksia. Palmgrenin yksinlaulut ovat todellista Liediä, jossa laulajan ja pianistin ilmaisu kiertyy monitahoisesti yhteen toisiaan tukien ja inspiroiden. Tekstillä ja sen merkityksillä on keskeinen rooli. Palmgrenin yksinlaulut ovat pianosävellysten tapaan lyyrisiä ja herkkäsävyisiä. Pianon soinnillisten mahdollisuuksien suvereeni hallinta tekee Palmgrenista liedsäveltäjänä erityisen mielenkiintoisen.
Palmgren kasvoi laulumusiikin ympäröimänä nuoruudesta alkaen. Porissa kuultiin runsaasti yksinlaulutaidetta myös korkealla tasolla. Niinikään Palmgrenin sisaret Naemi ja Rosa esittivät konserteissa ja musiikki-illoissa yksinlauluohjelmistoa. Se oli ”voimaperäistä musiikin harrastusta Schumannin merkeissä – – tutkimme perusteellisesti Dichterliebe, Liederkreis, Frauenliebe- und Leben sekä Myrthen sarjoja”, kuten Palmgren kuvaa muistelmissaan. Heinen Buch der Lieder oli Palmgrenille tärkeä teos, jota hän kantoi aina mukanaan. Jo 16-vuotiaana Palmgren sävelsi ensimmäisen laulusarjansa Fem sånger med pianoaccompagnement Heinrich Heinen teksteihin, jotka hän toimitti Martin Wegeliukselle näytteeksi säveltäjänkyvyistään.
Palmgrenin musiikillinen tyyli mahdollistaa ja myös vaatii paljon vapautta esittäjiltä. Modernistinen tulkintatapa on tälle musiikille täysin vieras, mikä on epäilemättä osasyy Palmgrenin sävellysten katoamiseen konserttilavoilta. Suuri ilmaisullinen vapaus ja dynamiikka oli tyypillistä Maikki Järnefeltin esityksille, mikä voidaan havaita myös hänen tallenteistaan. Palmgren käyttää nuottitekstissään crescendoa ja diminuendoa kuvaamaan musiikin suuntaa ja tulkinnallista dynamiikkaa. Tekstissä on paljon ajankäytön vapautta korostavia ohjeita. Hienona laulusäveltäjänä ja lyyrikkona Palmgren tulkitsee tekstin merkityksiä monitahoisesti ja syvällisesti musiikin keinoin. Palmgrenille musiikin tulkinta oli kaikki kaikessa. Hänen kerrotaan opetuksessaan toistuvasti korostaneen musiikin merkityksiä: ”Miettikää, miettikää!”.
Eero Tarastin arvio konsertista:
Selim Palmgren (1878-1951)
opus 5 (1900:
Lemmenlaulu (H. Ojansuu)
Långsamt som kvällskyn (K. A. Tavaststjerna)
Du var mig mera nära (K. A. Tavaststjerna) (1906)
opus 15 (-1906):
För alla vindar (B. Gripenberg)
Lotta Lennings vaggvisa (Z. Topelius)
När den sköna maj med sippor kommit (J. L. Runeberg)
opus 20 (-1907):
En vintervisa (G. Fröding)
Herbst (C. Flaischlen)
Flickan knyter i Johannenatten (J. L. Runeberg)
opus 34 (1908-12):
Suomen suvi (N. Mantere)
Joululaulu (S. Nuormaa)
opus 38 (-1913):
Dunkelrote Rosen (T. Siemerling)
Die Klage (tuntematon)
Nun die Schatten dunkeln (E. Geibel) (1909)
* * * PAUS * * *
Tre sånger till ord av Ernst V. Knape, op. 56 (-1916):
1. På stranden (Rannalla)
Minna ja Selim Palmgren (1950)
Tre sånger op. 52 (1915?):
Så sakta ringde klockorna (A. Gullstrand)
Sjung, sjung, brusande våg! (Z. Topelius)
En moders farväl (E. N. Söderberg)
Kolme laulua E. N. Söderbergin teksteihin:
Gula blad (-1915)
Asparnas susning (-1915)
Ungdomstoner (-1918)
opus 60 (1917):
Helluntai (V. Juva)
Kehruulaulu (E. Kivijärvi)
Suvinen saari (E. Kivijärvi)
Två visor av Ernst V. Knape, op. 70 (-1919)
Var är vägens mål? En latmansmelodi
Vineta (O. Thunman) (1924)
opus 94:
Leivonen (V. A. Koskenniemi) (1935)
Kalastajaäidin joululaulu (Larin-Kyösti) (-1944) Avartuva aatos (Larin-Kyösti) (-1944) Kaukaiset mainingit (Larin-Kyösti) (-1944)